Onko olemassa vaarallisia koirarotuja?

 Kuvan koirat eivät ole aggressiivisia.

Ylen A-studion keskusteluohjelma käsitteli 20.9. vaarallisia koirarotuja ja Suomen uutta eläinten hyvinvointilakia otsikolla Koirahyökkäykset kuriin. Keskusteluun oli kutsuttu Kennelliiton puheenjohtaja Harri Lehkonen, kansanedustaja Anne Kalmari, koirankouluttaja Liisa Tikka sekä Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY) toiminnanjohtaja Kati Pulli.

Keskustelu oli erittäin järkevää ja asiallista. Osapuolten joukossa ei ollut yhtään kiivasta koirarotujen kieltämistä kannattavaa henkilöä. Se oli sinänsä harmi, sillä kieltämisen puolestapuhujien argumentit olisivat paremmin tulleet esille, jolloin niihin olisi voitu paremmin myös vastata.

Ohjelma oli kuitenkin hyvä ja suosittelen kaikkia katsomaan sen, vaikka olisinkin kaivannut rohkeampia kannanottoja ja argumenttien vuoropuhelua. Se herätti kuitenkin paljon ajatuksia, ja sai minutkin ottamaan kantaa.

Hyökkäävä koira

Ohjelman alussa esitettiin surullinen tilanne, jossa suuri koira oli hyökännyt pienen koiran kimppuun ja tappanut sen. Tapahtuma on tietysti surullinen, mutta ei välttämättä tarkoita, että hyökännyt koira olisi aggressiivinen. Hyvin pieni koira saattaa laukaista metsästyskäyttäytymisen ketjun suuremmassa koirassa, jolloin tilanne voi koitua pienen koiran kohtaloksi. Toki tietämättä tapahtumasarjaa tarkasti, voi vain arvata, mistä oli kyse.

Joillakin koiraroduilla on jalostuksen tuloksena erittäin vahva purenta ja tarttumisote, jota ne eivät helposti hellitä. Koiralle alusta asti vahvaksi ja palkitsevaksi opetettu irrottamiskäsky voi kuitenkin pelastaa monelta tilanteelta. Samoin kuin jahtaamistilanteisiin asti yleistetty luoksetulo. Täytyy kuitenkin muistaa, että osaamattomissa käsissä koira kuin koira voi olla vaarallinen.

Ihmisiin kohdistuneissa hyökkäyksissä syy on lähes aina ihmisen. Terve koira pyrkii ensin rauhoittelemaan tilannetta, ennen kuin varoittaa ja lopulta hyökkää. Jos koiran kannalta uhkaavasti käyttäytyvä ihminen jatkaa toimintaansa koiran eleistä huolimatta, koira ei näe muuta vaihtoehtoa kuin puolustaa itseään hyökkäämällä. Jos sitä rangaistaan varoittamisesta, kuten murinasta, se voi välttää käyttämästä varoituksia ja siirtyä suoraan näykkäisyyn tai puremiseen.

Jos koira hyökkää varoittamatta tai käyttäytyy jatkuvasti aggressiivisesti, kannattaa ensimmäiseksi tutkia, onko se sairas tai kipeä. Kuten A-studiossakin todettiin, itseään puolustava koira voi rodusta riippumatta olla vaaraksi ympäristölleen. Aggressiivisuuden syynä on ani harvoin se, että koira olisi perusluonteeltaan aggressiivinen. Häiriöt hormonitoiminnossa, viat luustossa, kivuliaat lihasjumit, huono kohtelu ja pelko ovat esimerkkejä syistä aggressiiviseen käytökseen.

Koirarotujen kieltämisen seuraukset

Jotkin maat ovat päätyneet tiettyjen rotujen kieltämiseen lailla. Aiemmin Yle Areenassa on ollut nähtävissä dokumentit Ison-Britannian ja Tanskan tilanteista. Kummassakaan maassa vaarallisiksi luokitellut rodut eivät missään nimessä ole hävinneet eivätkä puremien määrätkään ole vähentyneet.

Erityisesti Isossa-Britanniassa tilanne on vaarallinen, sillä kiellettyjä koiria hankkivat edelleen rikolliset, jotka käyttävät niitä aseina. He vahvistavat koiran halua hyökätä, tarttua kiinni ja purra - he haluavat koiran vaikuttavan aggressiiviselta. Tämä puolestaan pahentaa kyseisten rotujen entisestään huonoa mainetta ihmisten silmissä.

Terve koira osaavan ihmisen käsissä ei missään nimessä ole vaarallinen, oli koiran rotu mikä tahansa.

Hulluinta tiettyjen koirarotujen kieltämisessä on se, ettei siinä katsota ollenkaan kyseisen yksilön luonnetta ja käytöstä. Koiraa, jonka rotua ei ennalta tiedetä, verrataan rotumääritelmään, jotta saadaan selville, kuuluuko se kiellettyyn rotuun. Yksilö saattaa siis olla kuinka hyväluonteinen ja sopiva perhelemmikki tahansa, mutta jos se määritellään tietyn rotuiseksi, se lopetetaan.

Dokumenteissa oli yhtä aikaa huvittavaa ja surullista seurata, miten muun muassa koirien säkäkorkeutta, kallon leveyttä ja kulmauksia mitattiin tarkasti. Kaikki rotukoirien omistajat tietävät varmasti hyvin, että lähes kaikilla koirilla on ulkonäössään ominaisuuksia, jotka eivät vastaa rotumääritelmää. Pakonomainen tarve määritellä koira jonkin tietyn rodun alle siirtää huomion pois olennaisesta: kyseisen yksilön luonteesta ja ominaisuuksista sekä omistajan kyvyistä.

Kun mietitään koiran vaarallisuutta, luonne, terveys ja etenkin se hihnan toinen pää ovat merkitseviä seikkoja. Fyysiset mitat eivät tee koirasta vaarallista. Terve koira osaavan ihmisen käsissä ei missään nimessä ole vaarallinen, oli koiran rotu mikä tahansa. Omistajan tulee kyetä mahdollistamaan koiralle laji- ja rotutyypillinen käytös, taata turvalliset elinolot ja sopiva ravinto, riittävä liikunta sekä oikeanlainen hoito ja koulutus.

Tärkeintä on opettaa ihmisiä

Kieltojen tavoitteena on tietysti ihmisten turvallisuuden lisääminen, mutta ihminen itse on yleisimmin syypää koiran aiheuttamaan uhkaan. Minkään asian kieltäminen ei koskaan johda sen lopullisen häviämiseen tai ongelman ratkaisemiseen. Ihmisten valistaminen sen sijaan on toimiva ja paras keino tämänkin ongelman ratkaisuun.

Valitettavan monelle koiran rauhoittavat eleet eivät ole tuttuja, eikä omaa käytöstä osata ajatella koiran näkökulmasta. Koirat sietävät meiltä ihmisiltä paljon asiatonta käytöstä. Se saa meidät kuvittelemaan, että koiraa voi käsitellä miten vain.

Etenkin lapsille tulisi pienestä pitäen opettaa, miten koiran kanssa toimitaan. Parasta olisi antaa koiran itse lähestyä ihmistä, eikä mennä häiritsemään sen rauhaa. Harva koira pitää halailusta ja yhdenkään koiran päälle ei saisi kiivetä. Koiralla tulee olla paikka, jossa se saa olla rauhassa ja jonne se pääsee aina, kun haluaa.

Koirat sietävät meiltä ihmisiltä paljon asiatonta käytöstä.

Enenevässä määrin aletaan onneksi jo ymmärtää, että positiivinen vahvistaminen on paras keino koiran koulutukseen ja toimivan yhteistyön luomiseen. Suurin osa uusista koiranomistajista ottaa selvää koiran tarpeista ja hakee koulutukseen apuja pian koiran tulon jälkeen.

Vallalla on valitettavasti vielä myös vanhentuneita ja suorastaan vääriä käsityksiä, jotka johtuvat koiran inhimillistämisestä. Kaikkien olisi tärkeä ymmärtää, ettei koira tee asioita ollakseen ilkeä, kostaakseen tai pomottaakseen ihmistä. Koira ei myöskään tunne syyllisyyttä. Se elää tässä hetkessä ja reagoi juuri nyt tapahtuviin asioihin.

Koulutuksen tärkeys

Koira ei tiedä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ne ovat meidän ihmisten keksimiä käsitteitä. Koira tekee sitä, minkä se kokee kannattavaksi eli palkitsevaksi.

Meidän ihmisten tehtävänä on tehdä meidän kannaltamme toivottu käytös koiralle kannattavaksi sekä opettaa koiralle käytöksiä, jotka helpottavat sen elämää ihmisten maailmassa.

Koirankoulutuksen voi ja se kannattaa aloittaa heti, kun pentu tulee taloon. Pentu oppii koko ajan, koulutettiin sitä tietoisesti tai ei. Parasta on huomata nämä oppimistilanteet ja ottaa kaikki hyöty irti nuoren koiran uteliaisuudesta ja nopeasta oppimiskyvystä.

Koiraa kouluttaessa on tärkeää muistaa, ettei meillä koirien kanssa ole yhteistä kieltä.

Sen lisäksi, että koira oppii meiltä, mekin opimme siltä. Meidän ihmisten tulisikin avata silmämme entisestään ja nähdä, mitä koirat meille päivittäin opettavat. Koiraa kouluttaessa on tärkeää muistaa, ettei meillä koirien kanssa ole yhteistä kieltä. Jos vaihtaisimme kaikki käskymme siansaksaksi, huomaisimme paremmin, miten tärkeä on opettaa koiralle sanojen merkitys.

Koiraa harkitsevan kannattaa tutustua koiriin, niiden tarpeisiin ja niiden elekieleen perusteellisesti jo ennen kuin ottaa koiran. Koiran kieleen tutustuminen tekisi suoraan sanottuna hyvää kaikille, etenkin niille, jotka pelkäävät koiria. Ymmärtäminen nimittäin vähentää pelkoa.