Puhtia pumpuliin, osa I

DSC00019.JPG
 
 
 

Kun lukkoa ei ole vielä saatu avattua, Naava paineistuu herkästi uuden oppimisesta. Kolmannella toistolla näkyy kuitenkin jo muutosta!

 
 
 
Kun luottamus on hukassa ja lukko on kiinni, treenataan sellaisia asioita, joista Naava tykkää!
 
 
 
 JUMP! Naavan yksi lempitempuista, hyppy suoraan ylöspäin, onnistuu edelleen itsevarmasti myös ruokakupin häiriössä.

JUMP! Naavan yksi lempitempuista, hyppy suoraan ylöspäin, onnistuu edelleen itsevarmasti myös ruokakupin häiriössä.

Miten epävarman koiran itsevarmuutta saa lisättyä?

Yleensä sekä harrastus- että kotikoirien ongelmien taustalla on itsehillinnän puute. Koira näkee ympäristössään hirveästi asioita, jotka sitä kiinnostaisivat, eikä se yksinkertaisesti osaa malttaa mieltään. Koulutuksessa keskitymme siis lisäämään koiran itsehillintää erilaisissa häiriöissä.

Yhä enenevässä määrin törmään kuitenkin tapauksiin, joissa koiraa ei tunnu kiinnostavan mikään. Se suorittaa kaikki käskyt hitaasti ja ottaa palkankin madellen. Itsehillinnän sijaan keskitymmekin nostamaan ja ylläpitämään koiran virettä.

Koiran itsehillinnän taso ei tule näkyviin, sillä sen peittää kaikkeen tekemiseen liittyvä hitaus ja mielenkiinnottomuus. Aiemmassa koulutuksessa koiraa ei ole osattu motivoida tai koira on lähtökohtaisesti luonteeltaan epävarma. Se saattaa suorittaa tehtävät hitaasti rangaistuksen pelossa.

Jokaisen koiran kohdalla koulutusohjelmamme harjoitteita muokataan niin, että koiran intohimo treenaamiseen saadaan sytytettyä. Epävarman koiran itsevarmuutta täytyy lisätä, jotta se nauttii treenaamisesta ja on täysillä mukana. Sen itsehillintää voi treenata vasta, kun se itsevarmasti ja innokkaasti toimii ohjaajan kanssa.

Puhtia pumpuliin -sarjan päähahmo oli helppo valita: Se on oma lapinkoirani Naava. Tässä blogisarjassa kerron, mitä Naava on opettanut minulle herkän ja epävarman koiran sielunelämästä viimeisen 5,5 vuoden ajan. Naava ei ole luonteeltaan vain pehmeä, se on pumpulihöttöä.

Todella epävarma pentu

Kun menin katsomaan Naavaa sen ollessa 5 viikon ikäinen, se pelkäsi minua. Jos istuin lattialla täysin liikkumatta, se saattoi lähestyä minua varoen. Jos liikautin edes sormenpäätäni tai puhuin, se juoksi samantien pakoon sohvan alle. Keskityin käynnilläni silittämään sen emää ja rohkeaa veljeä. Kolmannella käynnilläni Naava oli jo ovella innoissaan vastassa minua. Olin ällikällä lyöty. Niin nopeasti se oli hypännyt pelosta luottamukseen, kun en vain ollut tehnyt elettäkään pakottaakseni sitä kontaktiin.

Koko pikkupentuaikansa Naava pelkäsi kaikkea. Tavallinen, tervepäinen pentu suhtautuu kaikkeen varovaisen uteliaasti, ja pentu onkin hyvä pienestä pitäen totuttaa kodin ääniin, erilaisiin ympäristöihin ja erilaisiin ihmisiin. Naava suhtautui kaikkeen pelolla. Kun se tottui kaikkeen kotona tapahtuvaan, ongelmia riitti vielä ulkona vaikka millä mitalla. Se pelkäsi kaikkia eläimiä, kaikenikäisiä ihmisiä ja monenlaisia ääniä ja esineitä. Pelkät kaukaa kantautuvat lasten äänet saivat sen kiljumaan pelosta.

Maasta sojottavat asiat

Yksi pelonkohteiden kategoria, joka säilyi Naavalla vuoden ikään asti oli maasta sojottavat asiat. Se pelkäsi kaikkea maasta kohoavaa: kantoja, liikennekartioita, sähköpääkeskuksia, grillejä, kameratelineitä. Opin katsomaan maailmaa Naavan silmin. Aina, kun näin lenkillä, että reitillemme osuu joku tällainen maasta sojottava asia, totutin Naavaa niihin. Kehuin ja palkitsin sitä, kun se huomasi kyseisen asian, mutta käveli silti kanssani sitä kohti.

Kun tulimme Naavan mielestä liian lähelle, se löi jarrut pohjaan. Jäin koiran ja pelottavan asian väliin iloisesti ja rauhallisesti tutkimaan esinettä. En pakottanut Naavaa eteenpäin, mutta en myöskään päästäny sitä pois. Pian se rentoutui ja tuli minun luokseni. Pikkuhiljaa pääsimme yhdessä tutkimaan pelkoa aiheuttanutta asiaa ja pelko hälveni.

Tilanne eteni pian siihen, että Naava ei koskaan mennyt kokonaan lukkoon maasta sojottavan esineen nähdessään. Se pystyi ohittamaan ne minun vieressäni turvassa kävellen, mutta sen niskakarvat olivat pystyssä ja se oli valppaana. Pysähdyimme yleensä aina tutkimaan esinettä yhdessä. Kehotus "käy kattoon" sai Naavan elämässä merkityksen "luota minuun, ei se ole pelottava, kun käyt haistelemassa sitä". Kyseinen kehotus on meillä käytössä edelleen.

Virheistään oppii

Aluksi näin vahva epävarmuus oli minulle uusi asia. Naava oli ensimmäinen koirani, ja luulin vielä silloin, että kiellot ovat olennainen osa jokaisen koiran koulutusta. Joskus myös turhauduin ja hermostuin tahtomattani. Havahduin vasta, kun tajusin, miten paljon minä vaikutan koirani tunnetilaan.

Naava peilaa minua äärimmäisen tarkasti. Olen näiden vuosien aikana oppinut seuraamaan omaa tunnetilaani ja rauhoittamaan itseäni tietoisesti. Jos tokotreeni ei edennyt toivomallani tavalla ja aloin turhautua ja huokaisin, Naava paineistui välittömästi. Pienikin viite siitä, että se ei ollut tehnyt oikein, ahdisti sitä. Se mieluummin lakkasi tekemästä mitään kuin yritti uudelleen.

Pelkästään positiiviseen vahvistamiseen ja koiran omaan valintaan perustuva koulutus on pelastanut Naavan. Kieltojen poistuminen koulutuksesta on ollut sille elinehto. Sen tekemiseen on tullut vauhtia, se treenaa mitä tahansa innolla ja jaksaa yrittää kerta toisensa jälkeen ahdistumatta ja lannistumatta.

Lukko auki, lukko kiinni

Minä olin kerennyt tottua innokkaasti treenaavaan Naavaan ja unohdin, että sen sisus on pumpulia. Jos herpaannun ja unohdan tutkailla omaa mielentilaani ja kehonkieltäni, Naava saattaa lukea jostain pienestä eleestä, että olen turhautunut. Sen henkinen lukko pysyy vaivalla auki ja menee helposti kiinni.

Koska koulutustavassamme ei käytetä kieltoja, olin turvautunut siihen, etten voi paineistaa Naavaa mitenkään. Omaa huolimattomuuttani onnistuin kuitenkin yhdessä treenihetkessä lukitsemaan Naavan taas. Onneksi kuvasin tilanteen, joten pystyin myöhemmin katsomaan, missä tein virheen. Vaadin siltä liikaa.

Harjoittelin Naavan kanssa lelun irroittamista ja leikin jatkamista luvan saamisen jälkeen. Naava leikki todella hienosti ja juuri niin kuin piti, mutta jatkoin harjoitusta liian kauan. En lopettanut tarpeeksi ajoissa, joten Naava ehti väsyä tähän hellepäivän riehumiseen. Yritin kaikin tavoin jatkaa leikkihetkeä ja saada Naavaa innostumaan. Naava paineistui minun innokkuudestani ja yritti rauhoitella minua. Kun se ei onnistunut siinä, se halusi vain lähteä tilanteesta pois.

korjaustoimet

Tätä yhtä virhettä korjailen nyt. Naava ahdistui aluksi pienestäkin haasteesta. Harjoitteet, jotka aiemmin olivat sen mielestä hauskoja ja innostavia, saivat sen hakeutumaan suojaan kainalooni. Iloitsin kuitenkin siitä, että luottamus ja turvaantuminen minuun ovat sentään tallella.

Naavan koulutussuunnitelma koostuu nyt sen rakastamista tempuista ja harjoitteista, arjen hellittelyhetkistä ja superarvokkaista palkoista. Minä pidän huolen omista tunnetiloistani ja varmistan, etten turhaudu esimerkiksi tietokoneen kaatumiselle. Turhautuminen, vaikka se ei kohdistuisi Naavaan, saa sen ahdistumaan.

Sujautan treenihetkiin myös haastamista, Kuvaan treenihetkemme ja päivitän tilannettamme ja edistymistämme tänne blogiin. Lisäilen myös kurkistuksia videomateriaaliin. Seuraavalla kerralla jaan kanssanne lisää Naavan opetuksia: Mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä, kun koira on lukossa?