Naava tyhjentää Lickimat Wobblea eläinlääkärin toimenpidepöydällä.

Koira läähättää rajusti, haluaa paeta toimenpidehuoneesta, yrittää näykkäistä eläinlääkäriä. Tässä blogipostauksessa kerron, miten opetin nuoremman koirani pennusta asti rakastamaan eläinlääkäriä ja miten autan epävarmaa koiraani selviämään eläinlääkärikäynneistä.

Joko saa hypätä pöydälle?

Kun käyn nuoremman koirani Riemun kanssa eläinlääkärillä, joka kerta eläinlääkäri ja hoitaja ihastelevat Riemun käytöstä. Se on odotustilassa rauhallinen ja kontaktissa minuun. Se menee mielellään toimenpidehuoneeseen eikä malta odottaa, että pääsee hyppäämään hoitopöydälle.

Eläinlääkäreillä on yleensä laskettavat pöydät, jolloin koiran on helppo itse mennä pöydälle. Kun koira saa itse valita pöydälle menemisen, myös hoitotoimenpiteet ovat helpompia. Koira itse teki aloitteen. Valinta tuo koiralle valtaa, mikä rauhoittaa sitä ja vähentää stressiä.

Kotiharjoitteluun et tarvitse täyskorkeaa trimmauspöytää. Riittää, kun sinulla on jokin kohotettu taso. Sohva, kahvipöytä, retkituoli tai vaikka monta päällekkäistä patjaa riittävät oikein hyvin. Lisäksi tarvitset alustan ja pieneksi pilkottuja herkkunameja.

Opeta ensin koiralle, että sen kannattaa mennä lattialla olevan alustan (esim. pyyhkeen tai joogamaton) päälle. Voit aloittaa harjoittelun joko houkuttelemalla tai sheippaamalla.

Houkuttelussa joko heität nameja alustalle tai ohjaat koiran namin avulla alustan päälle. Sheippaamisessa seisot alustan vieressä ja odotat, että koira itse tekee jotain kohti alustaa. Aluksi riittää pelkkä vilkaisu alustaa kohti.

Jos aloitat houkuttelulla, siitä kannattaa muutaman toiston jälkeen päästä irti. Houkuttelussa koira ei nimittäin ole täysin tietoinen siitä, mistä sitä palkitaan. Sheippaamisessa koira sen sijaan ajattelee itse. Kun pikku hiljaa siirryt vaatimustasolla ylöspäin vilkaisusta nuuhkaisuun ja siitä tassukosketukseen, lopulta sinulla on koira, joka menee itse alustan päälle.

Heti alussa kannattaa opettaa koiralle myös vapautus eli sana, josta se tietää, että alustalta voi poistua. Tällä estät sen, että koira hyppää eläinlääkärin täyskorkealta pöydältä päistikkaa alas kaakelilattialle.

Kun koira osaa mennä alustalle, alusta siirretään hieman korkeammalla. Koiran koosta riippuen sentti tai pari on riittävä korotus alkuun. Kaikissa vaiheissa on tärkeää mahdollistaa koiralle onnistuminen. Tee tehtävästä niin helppo, että koira onnistuu varmasti ja vaikeuta sitten taas hieman.

Kohotetulle alustalle menemiseen kannattaa lisätä myös käsky. Lopuksi vielä yleistät käskyn erilaisiin kohotettuihin alustoihin: kiviin, kantoihin, penkkeihin, mitä keksitkin. Pian sinulla on koira, joka ei malta odottaa eläinlääkärin pöydälle hyppäämistä.

Naava harjoittelee pöydälle hyppäämistä tassunäytteen tuloksia odotellessa.

Toimenpiteet osaksi arkea

Pennulle kannattaa opettaa alusta asti, että eläinlääkäri on kiva paikka. Etenkin, jos koirasta kasvaa isokokoinen, helpotat eläinlääkärinkin työtä, kun koiraasi on helppo käsitellä.

Totuta koirasi siihen, että siihen kosketaan. Palkitse tiheästi herkullisilla nameilla, kun sivelet koiran selkää, vatsaa ja tassuja. Palkitse heti sen jälkeen kun olet katsonut korvaan, nostanut huulia katsoaksesi hampaita, avannut hieman silmäluomia. Ole koko ajan rauhallinen ja hellä.

Ota tällaiset harjoitukset osaksi päivittäistä arkea. Voit vaikka antaa koiralle osan sen aamuruoasta niin, että vilkaiset sen korviin. Iltaruualla painelet kevyesti mahaa tai kurkkaat tassunpohjiin. Kehu rauhallisesti.

Pidä harjoituskerrat aluksi lyhyinä ja pidennä aikaa pikku hiljaa. Käytä aluksi paljon nameja, mutta pikku hiljaa voit harventaa namiväliä. Ei kannata kuitenkaan lopettaa ruokapalkkaa täysin sillä muuten harjoitukset lakkaavat olemasta koiran kannalta palkitsevia. Silloin koira alkaa todennäköisesti vastustaa niitä.

Keskity minuun

Eläinlääkärin syliin pyrkivä tai tätä koko ajan innokkaasti nuoleva koira on totta kai söpö, mutta ei sekään helpota toimenpiteiden tekemistä.

Opeta siis koirasi keskittymään toimenpidehuoneessakin sinuun. Muita ihmisiä voi totta kai aluksi tervehtiä ja käydä nuuhkaisemassa, mutta toimenpiteiden ajan koiran olisi hyvä keskittyä johonkin muuhun.

Voit kotona opettaa koiraasi katsomaan sinua, kun joku toinen henkilö koskee koiraasi. Vaihtoehtoisesti koira voi tuijottaa vaikka namikättäsi. Silloin sen pään asento ei ainakaan ole epämukava.

Voit myös kokeilla antaa koirallesi tutkimusten ajaksi herkkuruualla täytetyn kongin tai Lickimatin, kunhan niiden nuoleminen ei häiritse eläinlääkärin tekemää tutkimusta. Nuoleminen rauhoittaa koiraa ja samalla se keskittyy johonkin muuhun kuin jännittävään tutkimukseen.

Hyödynnä odottelu

Auta koiraasi keskittymään sinuun jo ennen kuin astutte sisään. Palkitse sitä kontaktista jo ulkona. Käytä huomiosanaa, jos teillä sellainen on, tai etene vasta, kun koira vilkaisee sinua. Saavu paikalle sen verran etukäteen, ettei sinulla ole kiire.

Älä päästä koiraasi tervehtimään muita koirapotilaita. Tällä varmistat jo senkin, etteivät taudit leviä potilaalta toiselle. Lisäksi on koiralle turhan jännittävää joutua uudessa paikassa, liukkaalla lattialla, hihnassa naamatusten vieraan koiran kanssa.

Palkitse kontaktista sinuun. Ilmoittautuessa voit pyytää koiraasi esimerkiksi istumaan (jos se jo osaa taidon). Kun odotatte vuoroanne, palkitse koiraa kontaktista sinuun. Voit myös teettää koirallasi sellaisia temppuja, joista se pitää tai vaikka kopitella nameja. Lickimat ja kongi rauhoittavat tässäkin, jos koira ei ole ylikierroksilla.

Odota vuoroasi ulkona, jos koirasi haukkuu koko ajan tai tärisee pelosta. Hoitohenkilökunta voi varmasti tulla hakemaan teidät talon edestäkin, kun ilmoitat, että menette ulos.

Kävele toimenpidehuoneeseen koiran kanssa rauhallisesti koiraa palkiten. Usein hoitaja ottaa ensin teidän esitietonne, jonka jälkeen jäätte odottamaan lääkäriä. Jos koiraltasi otetaan näyte, saatte ehkä jäädä odottamaan senkin tuloksia toimenpidehuoneeseen. Käytä tämä aika hyödyksesi.

Arvioi koiran jännityksen määrä. Jos jännitys vaikuttaa suurelta, voit ensin testata, ottaako koira nameja vastaan heittämällä tai ojentamalla niitä. Jos ottaa, pyydä yksinkertaisia ja koiran mielestä hauskoja temppuja. Kehu iloisesti ja palkitse.

Jos koirasi on suhteellisen rento, harjoittele hoitopöydälle nousemista. Pyydä koiraasi nousemaan hoitopöydälle tai odota, että se itse hyppää pöydälle. Kehu, palkitse ja vapauta koira.

Voit myös pyytää koiraa nousemaan pöydälle ja sen jälkeen antaa sille Lickimatin pöydällä syötäväksi. Näin koira saa positiivisia kokemuksia hoitopöydällä olemisesta.

Kuonokoppa tarvittaessa apuun

Jos koirasi pelkää eläinlääkärillä niin paljon, että se on vaaraksi ympäristölleen, koira kannattaa totuttaa kuonokoppaan. Joskus voi käydä niinkin, että koiraan sattuu niin paljon, että se yrittää purra ihan vain suojellakseen itseään. Silloinkin kuonokoppa auttaa hoidon saamista.

Kuonokoppaan totuttaminen ei tarkoita sitä, että koppa isketään koiran kuonoon paria tuntia ennen eläinlääkäriä ja siinä koira “tottuu” koppaan. Ei.

Totuttaminen tarkoittaa useiden päivien työtä. Useita onnistuneita toistoja ja herkullisia nameja. Sitä, että koira oppii sietämään kuonokoppaa. Kaikkein mieluiten niin, että koira itse laittaa kuononsa koppaan. Tämä opetetaan rauhallisesti askel kerrallaan eikä koppaa pueta käytännöntilanteessa ennen kuin koira on valmis siihen.

Naava keskittyy herkullisiin kananameihin.

Epävarma koira ja huonot kokemukset

Naava (7,5 v) joutui valitettavasti jo hyvin nuorena useita kertoja eläinlääkärille inhottaviin toimenpiteisiin. Anaalirauhasia piti tyhjentää, tulehtunutta ihoa hoitaa ja korvia puhdistaa. Naava on perusluonteeltaan muutenkin epävarma, joten nämä inhottavat kokemukset jättivät sen mieleen painavan jäljen.

Olen aina palkinnut Naavaa eläinlääkärillä sekä odotushuoneessa että toimenpidehuoneessa. Ymmärtäessäni, miten paljon Naava jännittää toimenpiteitä, aloin nähdä enemmän vaivaa pelkojen vähentämiseen. Otin Naavan mukaan, kun Riemun piti käydä eläinlääkärissä, jotta Naava sai välillä sellaisia käyntejä, ettei sille tehty mitään. Sen sijaan se sai tehdä temppuja ja syödä herkkunameja.

Tällä hetkellä Naava onkin rento odotushuoneessa ja kävelee itse toimenpidehuoneeseen. Siellä sitä kuitenkin alkaa jännittää, jolloin se parkkeeraa itsensä oven viereen. Kun hoitopöytä lasketaan alas, Naava kyllä hyppää sen päälle itse ja pystyy ottamaan namit vastaan. Kun itse tutkiminen alkaa, Naava stressaantuu edelleen niin paljon, että syöminen loppuu. Silloin pidän siitä rauhallisesti kiinni ja kehun.

Viime käynnillämme minulla oli mukana myös Lickimat Wobble, johon olin sivellyt märkäruokaa. Naava sai syödä sitä, kun hyppäsi pöydälle ja tutkiminen alkoi. Loppuosan se sai syödä hypättyään uudestaan pöydälle, kun odotimme huoneessa tassunäytteen tuloksia. Naava sai taas luvan tulla pois pöydältä ja teetin sillä temppuja herkullisilla kanapaloilla. Lopuksi vielä teimme viisi toistoa niin, että Naava itse ehdotti pöydälle menemistä, sai kanapalan, vapautuksen ja taas ehdotti pöydälle menemistä.

Ajoissa hoitoon

On tärkeää pitää huolta koiran hyvinvoinnista ja katsoa läpi sen iho, korvat, silmät, hampaat ja tassut säännöllisesti. Etenkin, jos koirasi on taipuvainen esimerkiksi korvatulehduksiin, säännöllinen vilkaisu korviin mahdollistaa tulehduksen huomaamisen hyvissä ajoin. Mitä pidemmälle tulehdus on edennyt, sitä kivuliaampaa korvien tutkiminen todennäköisesti koiralle on. Sitä vaikeampaa myös koiran tutkiminen on.

Naavan korvatulehdus oli kerran ehtinyt niin pahaksi, että Naavan korvat piti huuhdella nukutuksessa. Niihin ei kertakaikkiaan nähnyt tavallisessa tutkimuksessa. Naavan korvatulehdukset on aina ollut vaikea huomata, sillä Naava alkaa rapsuttaa korvaansa vasta, kun tulehdus on jo todella paha. Siksi olenkin ottanut tavaksi vilkaista sen korviin ainakin kerran viikossa.

Sitten sain lapsen. Pieni vauva vei kaiken huomioni ja aikani. Koirat saivat ruokansa ja lenkkinsä, mutta korviin vilkaisu unohtui. Sitten huomasin, että Riemu nuolee Naavan korvaa. Se on selvä merkki. Korva oli täynnä mustaa eritettä. Useita eläinlääkärikäyntejä, nukutus, korvien putsausta, kallis lasku, turhaa stressiä Naavalle.

Ainakin muistin taas jatkaa korvien säännöllistä tutkimista!

Korona-aikana täytyy muistaa myös oma ja toisten ihmisten turvallisuus.

Koronan tuomat haasteet

Riemulla oli silmätulehdus, kun koronakevät oli meneillään. Toimenpidehuoneeseen sai onneksi mennä koiran mukana. Omistaja ei saanut kuitenkaan olla hoitopöydän vieressä, jotta etäisyys eläinlääkäriin ja hoitajaan pysyi tarvittavan pitkänä.

Riemu oli tottunut siihen, että minä olin sen vieressä toimenpiteiden ajan. Siispä saimme ensimmäisen kerran harjoitella etäisyyttä toimenpidetaitoihin. Riemulla oli ennenkin ollut silmätulehdus, joten kaikki siihen liittyvät tutkimukset olivat tuttuja.

Riemu oli hieman ihmeissään siitä, että jäin itse istumaan tuolille, kun lähetin sen pöydälle. Se hyppäsi kuitenkin pöydälle innoissaan ja pysyi siellä kunnes annoin luvan tulla alas. Pöydän laskun ajaksi pyysin sitä istumaan. Samalla saimme kaukokäskyn harjoittelua liikkuvalla alustalla!

Pyysin eläinlääkäriltä luvan käydä välipalkkaamassa Riemua, koska silmien tutkiminen kesti aika kauan ja toimenpiteitä oli useita. Tämä onneksi sallittiin, kun hoitaja ja lääkäri astuivat siksi aikaa kauemmas koirasta.

Riemu saa aina eläinlääkärissä ihastuneita kehuja, mutta tällä kertaa sen käytökseen oltiin erityisen vaikuttuneita. Minä näin kyllä penkillä istuessani, että Riemu ei nauttinut tutkimuksista - liekkö niistä pystyy edes nauttimaan. Mutta se keskittyi katsomaan minua ja antoi eläinlääkärin tehdä työnsä. Minä kehuin omalta paikaltani.

En olisi aiemmin hoksannut harjoitella sitä, että koira antaa tuntemattomien tutkia itseään, kun omistaja on parin metrin päässä. Etäisyyden lisäksi uutena haasteena oli palkkavälin reilu harveneminen. Aina oppii uutta, vaikka taidot olisivat kuinka hyvät!

Eläinlääkärillä